Eletään jo pitkällä lokakuuta ja meillä alkaa jännitys tiivistymään Wilman masun takia. Neiti on kuin valaskala ja kovasti uni maittaa ja ruokaa tekisi koko ajan mieli syödä. Vielä olisi odotusta parisen viikkoa jäljellä, äkkiä on aika mennyt.. Pentulaatikko on ollut jo parisen viikkoa makuuhuoneessa odottamassa iloista perhetapahtumaa ja välillä Wilma siellä käy nuuskimassa ja makoilemassa.

Peppi kasvaa ja kaunistuu ja oppikin sille päähän tuntuu uppoavan kohtalaisen hyvin, makupaloilla on varmasti oma osuutensa asiaan ;) Eilen haettiin viimeiset rokotukset ja mahtaa koiraneiti ajatella et mikä ihme tää paikka on, jossa saa nameja ja kiva täti vaan juttelee meidän kanssa. Ei siis neiti vieläkään ymmärtänyt saaneensa piikin niskaan vaikka kovin lääkäriä tuijotteli, kun tämä piikkiä täytti. On nyt käyty juoksentelemassa vapaana läheisellä pellolla ja siellä on hyvä harjoitella pentukurssilla opittuja asioita, kuten luoksetuloa, joka onnistuu hyvin. Neiti voisi vaan hieman vähentää sitä vauhtia, jottei emännyys kaatuisi selälleen pellolle jonkun rynnätessä syliin tuhatta ja sataa..

Iita kävi kisaamassa reilu viikko sitten agikisoissa Siilinjärvellä, saisi isännyys kertoilla kisoista enemmän. Tulokset olivat ihan ok ja seuraavat kisat ovatkin marraskuun 1.päivä Kajaanissa, jossa sitten seuraavana päivänä pitäisi käydä myös pitkän tauon jälkeen käydä näyttäytymässä näyttelykehässä. Iita pääsee myös Jyväskylän näyttelyviikonloppuun 22.-23 marraskuuta Oskun ja omistajiensa mukana, me vietämme aikaamme varmastí siinä vaiheessa aika tiiviisti pentulaatikolla. Kiitos Helena jo etukäteen, että Iita pääsee teidän mukananne esiintymään! Iitalta kuunneltiin sydän 7.lokakuuta ja suureksi harmiksemme sieltä kuului paljon pelätty sivuääni. Toivomme nyt kovasti ettei pahene vajaatoiminnaksi ja että saamme pitää Iitan mahdollisimman kauan terveenä luonamme.

Helmi-neitonen juoksee agitreeneissä into piukassa ja oppii asioita uskomattoman hyvin. Vauhti neitosella on aikas huima ja sen takia välillä juostaan päin rimoja tai hypitään ja pompitaan, mutta into on tallella ja toivottavasti se into säilyy. Virallisiin kisoihin isännyys suunnitteli vievänsä Helmiä sitten vasta ensi kesänä, ehtiipähän neiti oppia malttia ja kenties meno rauhoittuu hieman iän lisiessä.

Eemeli sen sijaan nauttii rauhallisista kävelylenkeistä tai pellolla vapaana juoksemisesta ja kun pellolla saa nuuskia ja mennä niinkuin itse tahtoo. Sisällä Emppu sitten kestää yllättävän hyvin Peppi-kakaran kiusaamisen ja innostuupa vanha herra välillä itsekin riuhumaan kakaran kanssa. Siitä onkin toisten viisaampia pysyä kauempana, sen verran labbisenergia saa vallan näissä kahdessa. Mitä meno mahtaa olla sitten, kunhan Peppi kasvaa ihan isoksi...