No nyt emännyys sai viimein aikaiseksi luoda ikioman blogin, täältä siis voi lukea meidän kuulumisia ja juttuja yleensäkin, mitä nyt tänne saadaan aikaiseksi kirjoiteltua.

Ollaan menossa jo toukokuussa ja kesä lähestyy kovaa vauhtia. Iita on aloittanut agiharkat mammaloman jälkeen oikein tehokkaasti, tälläkin hetkellä ovat isännän kanssa seuran järjestämässä agikoulutuksessa ja viime sunnuntaina olivat Haukiputaalla asti oppia saamassa. Kuntoa on koetettu nostaa ja kasvattaa lenkkeilyn avulla ja Iitan painoa onkín saatu hilattua hitaasti mutta varmasti alaspäin. Kisakalenria ei olla vielä laadittu, sillä Iita oireilee juoksujen tuloa joten odotellaan ja treenataan ja aletaan sitten kisata uudella innolla, onhan edellisistä kisoista vierähtänytkin jo reilu 6 kuukautta.

Wilma aloitteli juoksunsa lauantaina ja kovasti näyttää, että neidin juoksujen väli on 4kk. Juoksut rauhoittavat Wilmaa entisestään ja ihan selvästi neitonen laiskistuu koko ajan vain enemmän. No, annetaan neidin nyt levätä ja huokaista, ennen näyttelyihin valmistautumista.

Helmi sen sijaan on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Neitosella riittää sitä energiaa vaikka mihin, vain emännän ja isännän kehtaaminen on rajana. Tehokas keino nopeaan ja antoisaan Helmin väsytykseen on armoton pallon heittäminen, sitä Helmi rakastaa. Pallo tuodaankin alussa aika hyvin heittäjälle, mutta väsymyksen iskiessa pallo kiikutetaan kauas, jotta oma osansa liikunnasta tulee myös heittäjän osalle.

Neitosten kanssa ollaan lenkkeilty aika ahkeraan ja tätä jatketaan ihan takuulla. Nyt kun maa alkaa olla kuivanut, on suunnitelmissa mennä läheiseen hiekkamonttuun ja antaa siellä neitosten juosta mielin määrin vapaana. Jos vaikka saataisiin seuraa Eetusta ja Oskusta. Tavaksi koetetaan myös ottaa cavalier-tapaamiset, joka ensi kertaa järjestettiin viikko sitten ja uutta tapaamista on luvassa viikon päästä. Siellä saivat lierot tavata toisiaan ja omistajat vaihtaa kuulumisia.

Iita ja isäntä kotiutuneet koulutuksesta. Hyvin oli mennyt, mutta Iitasta alkaa näkyä juoksujen lähestyminen, tekeminen hieman halutonta ja hidasta, mutta kepit alkavat vihdoin ja viimein sujua vauhdilla ja ilman koko aikaista kädellä näyttämistä. Edistystä on siis tapahtunut.

Helmi sai juosta maalla sydämensä kyllyydestä ja on se välillä vähän pöhkö koira ihan tosissaan. Viskelin pikkuveljeni kanssa Helmille palloa ja vaikka kuinka jo väsytti ja oli kuuma, niin silti palloa piti kantaa ja kärkkyä viskausta, vaikka juostu olikin jo hyvä tovi. Wilma sen sijaan otti päivän levon ja auringonoton kannalta :) Ja Eemeli, no olihan se Eemelikin mukana, torkkumassa varjossa ja kerjäämässä kahvipöydässä.