Eilen käytin Helmin ja Ellin sydänkuunteluissa ja saatiin sekä hyviä että huonoja uutisia. Helmin pumppu edelleen terve, ikää neidolla 5v ja 9kk. Ellillä sen sijaan kuului joku outo ääni sydämestä, joka siis sivuääneksi sitten 2 eri eläinlääkärin toimesta luokiteltiin. Lienee siis samanlainen vaiva kuin Olgalla, tietenkään ei tässä mitään lääkäreitä olla, mutta villi veikkaus niin on tehty. Mutta kuten Olgakaan, ei Ellikään saanut kuoleman tuomiota vaan käskyn elää normaalia elämää edelleen ja ilman huolen häivää. Tovi sitten mentiin pilvistä alas ja lujaa, nyt oikeastaan ihan sama fiilis.
Onneksi velipojat Laki ja Otto ovat käyneet sydämensä kuunteluttamassa ja siellä kaikki on ollut ok.

Liekkö nämä neitosten tulokset sitten jotain merkkejä joltain suuremmalta taholta, et antakaa jo olla kun kerran vielä voitte vai yksinkertaisesti vain todella huonoa tuuria.. Sitä tässä on tuumattu ja mietitty.
Helmi-äiti siis terve edelleen, siitä ollaan tosi iloisia. Helmin edellisistä pennuista harmittavan vähän on käynyt terveystarkeissa joten niistä ei osata sanoa yhtikäs mitään.
Jos on vain sattuman kauppaa, niin on meillä huono tuuri tosiaan
Sitä vaan miettii, että jos oikein koettaa tehdä kaikki oikein sääntöjen ja toivomusten suhteen, niin miksi kaikki ei niin tee? Kummasti sitä vaan tuumaa että kuinka moni cavalier pääsee kuin pälkähästä, jos lääkäri ei kuuntele kunnolla, ei ehdi kuunnella kunnolla tai ei itse kuule kunnolla? Onko sitten jalostuksen eteenpäin viemistä, jos sivuäänellisen lieron lähisukulaisia edelleen käytetään jalostukseen? Tässäpä sitä miettimistä näin kauniin torstai päivän kunniaksi...