Ja kovasti on kasvettu ja komistuttu ja kaunistuttu. Tyttäret ovat molemmat aikas vilkkaita ja melkoisia menijöitä, herranen ottaa touhun hieman rauhallisemmin mutta innostuu sekin välillä neitoja kiusaamaan. Nappulapuuroa jo jonkin verran syödään mutta äidin tissille kyllä riennetään iltaisin, äityliini vaan alkaa kiljumaan turhan usein pikku naskaleiden takia, joten senkin herkun syönti loppuu piakkoin  Pentuset muuttivat alakertaan omaan aitaukseensa, josta näkeekin sitten hyvin muiden touhut ja puuhat ja aina tilanteen ollessa sopiva, pääsevät pikku valloittajat vapaaksi ja saavat vapaasti tutustua uuteen ihanaan maailmaan. Joka paikkaahan pitää tietysti maistella ja haistella ja sinne tänne ilmaantuu pieniä lätäköitä ja kakkaroita, siispä siivouspartio saa olla jatkuvasti valppaana.

Fanni tuli meille hoitoon ja muistelemaan taas juttuja Kajaanin tamminäyttelyä varten ja on hauska seurata sen ja pentujen kohtaamisia. Fanni vaan taitaa pakoilla suurimmaksi osaksi kohtaamisia jo ennakkoon mutta kun pentuset laitetaan aitaukseensa, menee isompi neiti lähelle ja nuuskii pentusia, mutta annas olla jos pentu tulee liian lähelle niin heti peräännytään ja tuijotetaan kauhun aiheuttajaa sopivan matkan päästä. Wilma ei ole moksiskaan pennuistaan, pakoilee sekin niitä mieluusti häkkiinsä.

Kolmikko saa mikrosirut huomenna, pitäisi vielä päättää neitokaisten nimet sitä ennen, herralle on ollut nimi valmiina jo pidemmän aikaa. Miksi tuntuu et pojille on se nimi helpompi keksiä kuin tytöille?